keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Joskus toivoin että raahaisit mukaasi


placebo - running up that hill







seison yksin pellolla
aurinko laskee ja kaikki väreilee lävitseni
mennyt, tuleva, tämä hetki joka meni jo

tunnen katseita selässäni
taidan olla yksin koko maailmankaikkeudessa

onni on tuulenvire kasvoilla
sen tuntee mutta sitä ei voi ottaa kiinni

mietin
olen unohtanut paljon
silti muistan liikaa

tiistai 28. kesäkuuta 2011

sydämeni käräytin ja melkein kuolin


yann tiersen - rue des cascades


enää en tahdo piiloon mä juosta


en aina takertua
päästän irti nyt


aion karata

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

En tiedä teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ystävä?






"Mie voin ylpeenä kertoo et miul on paita mis lukee käet pois taskusta ja sit siinä on niinku kuva taskusta josta tulee käkiä. En mie kyl käytä sitä ikinä."
"Mikset? Anna se miulle!"


Voihan savvoolainen sentään mikä viikonloppu.

Minulla on selvästi jotenkin erityisen hyvä tuuri juhannusten suhteen sillä ne tuntuvat onnistuvan vuodesta toiseen (toisin kuin esimerkiksi uudet vuodet blääh). Niin siis tänäkin vuonna ja kun odotuksetkin vielä olivat aika nollassa, voisi melkein sanoa että oli ihan sattumalta kivaa. Menin kahdesti nukkumaan aamun jo sarastaessa ja löysin itseni sekä aavekaupunki Tampereelta (siellä ei oikeasti ollut ketään, kaikki olivat karanneet pois) että joidenkin tyyppien mökiltä maalta.

Ja sit ne savolaiset. Olen nyt viikon aikana tutustunut jo viiteen vallan ihastuttavaan savolaiseen ja olen melko vakuuttunut että he vaan ovat Suomen mukavimpia ihmisiä. Ja voi minäkin haluaisin tuollaisen ihanan murteen! Me ollaan tässä jo kaverin kanssa mietitty joskos vaihdettaisiinkin suunnitteilla oleva ulkomaanreissu bussimatkaan Savoon. Bye bye Englanti, Siilinjärvi täältä tullaan!

Ps Eiväthän nämä posetan tässä nyt sohvalla -kuvat ynnä muut oikein mitään mistään kerro, mutta pitihän tähän nyt jotain kuvitusta saada ja kamerani kuvasaldo oli erittäin suppea (ja niistä muutamistakin kuvista harva julkaisukelpoinen). Joskus vaan on niin kivaa ettei tule mieleenkään kuvata.

torstai 23. kesäkuuta 2011

cause now I only see my dreams in everything I touch


keane - love is the end




Sataa sataa ropisee pili pili pom. Kuuntelen ihanaa Keanea ja odotan myrskyä ja jotain jolla ei ole nimeä. Odotuksen tunne kurkunpäässä, ihon alla, jokaisessa hengenvedossa. Tapahtuisi jotain. Jotain on tapahduttava.

Odotan myös huomista vaikkei tunnukaan oikein juhannukselta, varsinkin kun aion viettää sitä tylsästi kaupungissa. Mutta on sentään kivaa lähteä Tampereelle jossa en ole käynyt toviin.

Muistakaahan kerätä kukkia tyynyn alle huomenna (minäkin aion jos onnistuin jostain niitä kaupungissa nyysimään)! Olen kerran jopa juhannusyönä seitsemän kukkaa tyynyn alla nähnyt unta että menin naimisiin. Harmi vaan ettei unisulhoni ollut se ihan kaikkein toivotuin... :')

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tänä aamuna pelästyin taas uniani, näytän aaveelta tuoksun kirjoiltani



kengät kirpparilta (tulevan syksyn lempparit arvaan mä)


kirpparilta myöskin


postimies pate toi


Katselin eilen vanhoja kuvia ja tuli mieleen, että olisi ehkä kiva laittaa nenäkoru takaisin (mulla oli se siis monta vuotta kunnes otin viime kesänä pois). Noh, eikun tuumasta toimeen ja auauauau ja sitten olikin jo koru naamassa. En tiedä kauanko huvittaa sitä edes pitää mutta olkoot nyt (ainakin olin spontaani hah hah).

maanantai 20. kesäkuuta 2011

kun mä sanon pro, te sanotte vinssi




Jukka Pojke



Magenta Skycode ♥ Oli kyllä festareitten paras yllätys kun tulivat peruuttaneen bändin tilalle!




Meidän maailman säälittävin teltta! Siis oikeasti, siellä ei edes mahtunut istumaan selkä suorassa :DD


"Hei kaverit nyt otetaan yhteiskuva!" "No voi v..."



Virallinen Provinssissa oli kivaa -kuva.






Väsynyt mutta varsin onnellinen festarirymyäjä täällä hei!

Tällaisista reissuista on aina vähän vaikea kirjoittaa kun on ollut niin kivaa ettei sitä fiilistä osaa oikein kuvailla sanoin, joten ehken edes yritä. Joka tapauksessa oli siis tosi hauskaa ja tuli nähtyä monta ihan superia keikkaa, joista ykkössijan taitaa viedä Pendulum. Se keikka oli jotain niin hullua, pääsi ehdottomasti parhaiden näkemieni (tai no ehkä kokemieni olisi parempi sanavalinta sillä eihän tämä alle 160cm tappi sieltä ihmismassan seasta juuri mitään nähnyt :D) keikkojen joukkoon. Välillä meno meinasi käydä liiankin sekopäiseksi, mutta onneksi oli mysteeripojat nostamassa ylös maasta. Toinen huippuhetki olikin sitten System of a Down, huhhu ja hitto Serj Tankian on karismaattinen (ja se ääni).

Nyt on vähän tyhjä olo, kuten aina kun jokin jota on odottanut pitkään on ohi, mutta onneksi seuraavaan innokkaan odotuksen kohteeseen eli Ruisrockiin ei ole enää pitkä aika jei :--)

PS Reissu alkoi muuten aika huvittavasti kun meillä kesti Seinäjoelle saavuttuamme joku 40 minuuttia löytää leirintäalueelle. Niin ja käytössähän tosiaan oli navigaattori, kartta ja neljä (ilmeisen tyhmää) päätä. "Hei tää on jo kolmas kerta kun ollaan tässä risteyksessä!". Hahah.

torstai 16. kesäkuuta 2011

provinssijee!



Tämä rumaan sadetakkiin sonnustautunut tyttö lähtee nyt Seinäjoelle riehumaan! Palaillaan ensi viikolla, MOIKKA!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

älä vaikuta liian harkitulta, syökse taivaalle savua ja tulta


juokse päätä pahkaa


älä seuraa miten muut tekee


jos käännyt katsomaan taaksesi näetkö silloin eteen?

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ehkä ei ole olemassa muuta onnea kuin se lyhyt onni joka kulkee nopeasti puiden lomassa


coldplay - every teardrop is a waterfall


tanssia surut pois kesäyönä nurmikolla, tehdä käsillä varjokuvia taskulampun valokeilassa, hölmöillä, kastaa airot tyyneen järveen ja soutaa hiljaisuuden läpi, pelästyä kunnolla, mennä hippaa heinäpellolla, telttailla saaressa


nauraa niin pitkään ettei saa henkeä, etsiä ja eksyä ja löytää, nukkua toisen kylkeä vasten, maata yhdessä trampoliinilla hullun hyppimisen jälkeen ja löytää otava taivaalta, riehua katusoittajan soiton tahtiin, päästä perille ja olla siitä riemuissaan


tuntea onni

(kesämuistoja/kesähaaveita)

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Tahdon seilata maailmaan ääriin ja takaisin, tai ehken takaisin sittenkään, jään vieraille vesille eksymään





Terveiset minulta ja hyttysiltä (jotka valitettavasti ovat lyöttäytyneet sankoin joukoin seuraani)! Täällä vietän iltaa arvoisan itseni seurassa. Olisi tänään kyllä menojakin ollut, mutta minä olin menemättä ja päädyin kotiterassille lukemaan, pohdiskelemaan syvällisiä ja kuuntelemaan lintujen laulua. Meneehän se lauantai-ilta näinkin, ja itseasiassa mulla on aika mukavaa (miinus ne hyttyset).

tiistai 7. kesäkuuta 2011

the ghosts you draw on my back


glasvegas - it's my own cheating heart that makes me cry






Tänään muistin, että asioilla on tapana järjestyä. Niillä vain on, turha liikaa murehtia.

Tänään myös poljinpoljinpoljin pyörällä, oli liian kuuma ja hattu meinasi koko ajan karata tuulen mukana pois päästäni. Se ilmeisesti haluaisi testata lentotaitojaan. Ei taida muistaa aiempia kertoja, kuten sitä jona laskeutui keskelle autotietä.

Kaupassa en pystynyt pitämään näppejäni erossa kukkaballerinoista, mutta ovathan tarpeelliset kesällä ja varsin söpöt. Omatunto kyllä vähän soimasi ja kaupoissa käyminen ahdisti muutenkin, piti päästä pois. Kirpparilla ei koskaan ahdista.

Mietin miten hassua on kuinka syreenien tuoksu tuo mieleen muistoja jotka eivät kuitenkaan ole muistoja. Ne ovat niin kaukaa, lapsuudesta, ettei niistä saa enää kiinni. Sumua vaan. Siltä se tuoksu on vaan niin tuttu, jotenkin.

Haaveilin karkumatkasta (ja yhdeksän päivän kuluttua sitten karkaankin, mukanani viiden euron teltta ja perhosia mahanpohjassa).

Muistin myös tänään, ensimmäisenä hellepäivänä, jotain minkä olin taas miltei unohtanut: minähän en oikeastaan rakasta kesää. Pidän, mutten rakasta. Tämä johtunee lähinnä siitä, että ihoni ei kestä aurinkoa. Lillun siis koko kesän aurinkorasvassa ja istun varjossa kun muut grillaavat itseään (joka on muuten mielestäni harvinaisen tyhmää toimintaa, en tosin tiedä mitä mieltä olisin jos voisin itse osallistua). En myöskään koskaan osaa pukeutua kesällä ja mulla on aina kuuma (ja haaveilen jo salaa syksystä ja siitä täydellisestä neuletakkisäästä kesän jälkeen. mutta ei saa kertoa kenellekään!).

Ja siis ihanahan kesä on, kaikki se vapaus ja ilo ja lempparein juhlani juhannus ja festarit ja perhoset ja valoisuus ja yöttömät yöt ja oi kaikki. Harmi vain että aurinko on viholliseni.