keskiviikko 10. elokuuta 2011

OMENIA! ja pari sanaa syksystä


Coldplay - The Hardest Part

Selvä syksyn merkki on se, että tekee mieli kuunnella Coldplayta! Se on minulle ihan syysmusiikkia. Tätä kuunnellassa tulee mieleen eräs syksy jolloin olin kovin surullinen ja luukutin X&Y levyä taukoamatta. Saman syksyn toinen soundtrack oli muuten Pariisin Kevään Meteoriitti; muistan vieläkin kun kerran istuin ulkona paksuun neuleeseen kietoutuneena, kuuntelin Pyykkipäivää silmät kiinni ja se oli jotenkin ihan täydellinen hetki. Oli juuri sellainen täydellinen kuulas syysilma ja täydellinen musiikki ja samanaikaisesti sekä surullinen että onnellinen olo. Niin minulla on kyllä usein syksyisin, tuntuu että jotain uutta on alkamassa mutta jotain vanhaa myös päättymässä sen tieltä.




Toinen syksyn merkki on se, kun mummolan omenapuiden omenat ovat syömäkelpoisia! Sitten jos minulla joskus sadan vuoden päästä on oma talo, niin haluan ehdottomasti kasvattaa pihalleni omenapuun. Haluaisin myös käydä joskus omenavarkaissa. Älkää kysykö miksi. Tämä on varmaan joku elokuvien/kirjojen/entiedäminkä aiheuttama kiiltokuva; syysyö, joukko nuoria kiipeää aidan yli ja juoksee vieraaseen pihaan, keräävät omenoita pingotettujen neulepaitojensa sisään, juoksevat nauraen pois, huh ei jääty kiinni, istuvat pellonlaitaan. Suurin osa omenoista jää syömättä koska eihän se ole siinä se juttu.

Oikeastaan mun ei pitänyt kertoa muuta kuin että haistoin tässä eräänä päivänä ilmassa syksyn (sellainen raikas tuulenvire, you know) ja tulin onnelliseksi, mutta tästä tulikin nyt vähän pidempi juttu. No ei se mitään. Ja okei, tiedän että tänäänkin oli vielä ihan suhteellisen kesäinen ilma mutta ei nyt leikisti tiedetä sitä. Nyt on syksy. Piste. En sentään ole vielä alkanut käyttää pipoja (ei sillä etteikö mieli olisi tehnyt).

4 kommenttia:

  1. Pyykkipäivä <3 Kyllä se syksy sieltä pikkuhiljaa tulee (ainakin toivon niin). Nytkin ulkona näyttää mukavan vilpoisalta, veikkaan kyllä että iltapäivään mennessä säätila on vaihtunut hirveään kuumuuteen...

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Piristit mun sadepäivää ihan tosi paljon. :)

    Itsellä toimii myös Coldplay syksyisin, erityisesti vähän vanhempi matsku. Oma virallinen syksyntuoja on kuitenkin ollut jo muutaman vuoden ajan Alela Diane, joka taitaa tässä maassa olla ainakin vielä aika tuntematon artisti.

    VastaaPoista
  3. oih, omenia! typerää ettei niitä kasva näillä korkeus- (vaiko sittenkin leveys?) asteilla... olisin potentiaalista omenavarkausseuraa!coldplayn x&y on rakkaus, vaikka lemppariani (the scientistia) ei siltä löydykään.

    VastaaPoista
  4. Juliahelmiina - Tulee se jo kovaa vauhtia! Aamut ovatkin hämääviä, sitä pukeutuu onnellisena neulepaitaan ja sitten iltapäivällä meinaa läkähtyä :D

    mustikkamaito - :) Jei en ole ainoa Coldplayn syyskuuntelija! Täytyi heti mennä kuuntelemaan tuota Alela Dianea, hyvältä kuulostaa, upea ääni! :>

    Tiina - No ihan typerää, pitäisiköhän mun lähettää sulle mummon omenia postipaketilla... Hih jee omenavarkaisiin vaan! Niin on ja joo the scientist on kyllä ihanaihanaihana :--)

    VastaaPoista