torstai 29. syyskuuta 2011



En ehkä koskaan muuta pois täältä asuntolasta. Olen täällä vielä mummonakin, istun keinutuolissa ja nauran tekohampaat heiluen. Sillä vaikkei täällä olekaan juuri ikinä omaa rauhaa ja vaikkei täällä tulekaan nukuttua lähellekään tarpeeksi (ja sitten sitä nukahtaa luennoille hups), niin ei sillä tai millään ole väliä koska täällä asuu onni! Se on kiva tyyppi, en halua enää ikinä erota siitä! (ja pitäisköhän nyt vielä selventää että viittaan siis onnellisuuteen, en onni-nimiseen henkilöön :D)

Siinä taisikin olla kaikki mitä nyt kykenen sanomaan, sanainen arkkuni kolisee tyhjyyttään. Paitsi arvatkaas mitä! Kohta lähden vaihtamaan rahaa sillä tittididii... viikonloppuna Pietariin! Jee! Sieltä sitten ehkä tiedossa tänne bloginkin puolelle vähän parempia kuvia ja sisältöä hehe.



the national - terrible love (soitin yhtenä päivänä nationalia olkkarissa, pelailtiin siinä korttia samalla ja naurettiin ja se oli musta jotenkin aika täydellistä)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

dream your dreams and know everything will come


beecake - this is not an exit





Syksy näyttää todella kauniilta tänään, harmi etten ehtinyt ottaa paljoa kuvia kun on niin kiire (ja täällä kirjoittelee sitten ihminen joka inhoaa kiirettä). Taidan toivoa tänä vuonna joulupukilta lahjaksi lisää aikaa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

on tulivuoria sisällä







olen
rakastunut
elämään

maanantai 12. syyskuuta 2011

mä löin vaaleenpunaset lasit päähän ja ruusun terälehtiä satoi taivaalta





Moikka kaverit! Mua harmittaa hirveästi että postaustahtini on vähän hidastunut (=muuttunut olemattomaksi). Koulun alkaminen vaan on valitettavasti muuttanut blogiin panostamisen aika mahdottomaksi, kuten vähän etukäteen pelkäsinkin. On niin kiire koko ajan ja elämä on vain vienyt mennessään. Lisäksi bloggaamista vaikeuttavat rikkinäinen kamerani (jota mulla ei ole varaa korjauttaa) sekä raivostuttavan huonosti toimiva netti. Toivottavasti silti jaksatte välillä käydä täällä kurkkimassa, mä postailen niin usein kun pystyn!

Mitäpä sitten olen viime aikoina puuhaillut? Noh, esimerkiksi pelannut tunteja korttia, nauranut vatsalihakseni kipeiksi, juhlinut, opiskellut eli esimerkiksi kirjoittanut runoja, käynyt Sellossa kiertelemässä (ja masentunut tajutessani että olen nyt opiskelija, minulla ei oikeasti ole varaa ostaa mitään), unohtanut syödä ja muistaessani syödä syönyt lähinnä mysliä ja leipää, tanssinut, nukkunut liian vähän, halaillut, tavannut paljon ihania ihmisiä, suunnitellut Taru Sormusten Herrasta -bileitä (mä oon Galdalf vaikka olisin halunnut olla Frodo) ja ihmetellyt miten täällä voi sataa aina (oikeasti, kahden viikon aikana joka päivä ainakin vähän!). On tapahtunut niin paljon kaikkea, tuntuu että pääni poksahtaa kohta. Poks.

Kohta menen varmaankin katsomaan Amélien (niin, meille tosiaan tuli läksyksi katsoa se :D) ja koitan tehdä muitakin kouluhommia asuntolalla pelleilyn sijaan (helpommin sanottu kuin tehty). Hilpeää viikonalkua kaikille!

ps tiedetään, käytän liikaa sulkeita (anteeksi)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

you’re the only song I want to hear, a melody softly soaring through my atmosphere


fleet foxes - the cascades




Minulla on ikävä koululle vaikken olekaan ollut sieltä kuin pari päivää poissa. Huomaan miettiväni usein, että mitäköhän ne tekee siellä nyt. Mutta kun siellä on niin hassuja ihmisiä, yhteenkuuluvuuden tunne, jonkun huoneesta usein kantautuva viulunsoitto, alituiseen asuntolan käytävillä raikuva nauru, yhteisiä hetkiä lautapelin tai telkkarin tai viinilasillisen ääressä. Siellä kun sulkee silmät iltaisin ei pysty nukahtamaan kun hymyilyttää niin paljon.

Siellä en ole myöskään tuntenut itseäni niin näkymättömäksi kuin usein tunnen. Enkä myöskään alakuloiseksi. Välillä tulee sellainen olo ettei osaa oikein olla, mutta sitten yllättyy kun osaakin. Kun on vaan, kun uskaltaa. Yksi asuntolakaveri sen jo hyvin kiteyttikin: Täällä on vaan jotenkin helppo olla. Normaalisti miettisin itseäni paljon enemmän, mutta täällä tuntuu että kelpaan tällaisena.

Huomenna menen takaisin, ja tiistaina meillä alkaa jo ihan kunnolla opiskelu. Pääsen kirjoittamaan oi kirjoittamaan ja myös esimerkiksi laulamaan (niin, minä otin laulukurssin vaikken oikein laulaa osaakaan! mutta koska minä pidän siitä, päätin että osaaminen saa olla toissijaista ja hauskanpito ensijaista). Jee jee!

lauantai 3. syyskuuta 2011

minulle jää ylleni satanut puiden pöly







Kävelyllä ystäväisen ja lapsosen ja koirasen kanssa. Ruska alkaa saapua, minä ja kamera olemme valmiina.