if I can’t see you, I’ve lost it all my friend

Olen hylännyt jokirannan sykkeen ja saapunut joulunviettoon hiljaisuuden ja lumen keskelle, kissojenhellimislandiaan. Eli toisin sanoen kotiin. Tänne on aina hyvä palata.

Eilen halailin ystäviäni, oi rakkaita ystäviäni, heitä jotka ovat aina ja aina. Söin aivan liikaa suklaata, join punaviiniä, olin surkea Kimblessä, puhuin, kuuntelin, nauroin. On lohduttavaa ymmärtää, että vaikka elämä miten heittelisi, kieputtaisi ja hämmentäisi, on olemassa jotain, joka todella säilyy. Kaikki on vuosien saatossa muuttunut, ja silti kaikki on kuin aina ennenkin. Elämä on aika ihmeellistä toisinaan.

ostin avokadon ja muita tarinoita

Täytin tänään pitkäaikaisen mielihaluni ja ostin avokadon. En ole koskaan ennen ostanut avokadoa. Se oli mielestäni hyvä ostos, mutta punnitsin kyllä sen viisautta hetken, sillä avokadot ovat melko kalliita ja minä olen melko köyhä. Ostin myös irtokarkkeja, jotka paljastuivat koviksi. Karkit maksoivat enemmän kuin avokado ja silti en harkinnut niitten ostamista yhtä kauan. Olo oli petetty.

Ruokakaupassa asioimisen lisäksi kävin tänään elämäni ensimmäisessä mediatutkimuksen tentissä, tunsin ensimmäistä kertaa hieman joulumieltä, kiertelin kaupoissa, näin monta kivan näköistä ihmistä, mietin mikä onni on tuntea monta kivaa ihmistä, sain ekan joululahjan, jonotin postissa todella kauan ärsyyntymättä siitä lainkaan, ostin kivaa lahjapaperia, kävelin kotiin kauniiden talojen keskellä, sain kortin Berliinistä, mietin että osatapa aina olla henkisestikin juuri tässä eikä missään muualla, olin hieman surullinen mutta kuitenkin aika iloinen.

Rauhallista tai vauhdikasta perjantai-iltaa te kaikki. Itse aion paketoida lahjoja ja kuunnella paljon kivaa musiikkia. Ja syödä sen kuuluisan avokadon.

where i end and you begin

(kuvat otti maanmainio toverini Anni)



Heipä hei! Tuntuu uskomattomalta, että muutin uuteen asuntoon vasta viikko sitten, tämä kun tuntuu jo ihan kodilta. Olen kyllä aivan fiiliksissä tästä ihka ensimmäisestä omasta kodistani (olen siis aiemmin asunut asuntolassa ja nämä pari edeltävää kuukautta Turussa soluasunnossa). Saan kutsua tänne ketä haluan ja milloin haluan! Saan tanssia ympäri kämppää! Saan kuunnella musiikkia niin lujaa kuin haluan (okei, niin lujaa ettei naapurin mummo häiriinny). Luulen, että tänne minun kuuluu pysähtyä, juurtua. Täällä minun kuuluu olla onnellinen ja täällä minun kuuluu olla onneton. Täällä minun kuuluu olla (ja tällä en viittaa pelkästään asuntoon).

aamuisin

Ensimmäinen maanantaiaamu uudessa asunnossa ei ole tuntunut yhtään niin vaivalloiselta kuin maanantaiaamut yleensä. Aamupalaksi söin eilen joulumarkkinoilta ostettua saaristolaisleipää ja kahvin sekaan laitoin äidin vinkistä kardemummaa ja nyt asunto tuoksuu ihanalta. Lumi tuli ja Ultramariini löytyi taas, parasta talvimusiikkia.

Ihanaa maanantaita te kaikki siellä jossain! Laitan pian lisää juttua uudesta kodista hihi.

lempijuttuja

Mulla on objektiivi kaverilta lainassa ja halusin vähän testailla sitä, joten kuvasin sitten satunnaisia lemppariasioitani.

Lempikengät

Ostin tämmöset Vagabondin peruskengät pari kuukautta sitten. Kovin ovat kivat.

Lempiviimeaikainenostos (onihanokluodaitseyhdyssanoja)

Mulle tulee tästä sormuksesta mieleen Harry Potter, en ihan tiedä miksi.

Lempileffa

Bob: Can you keep a secret? I'm trying to organize a prison break. I'm looking for, like, an accomplice. We have to first get out of this bar, then the hotel, then the city, and then the country. Are you in or out?
Charlotte: I'm in. I'll go pack my stuff. 
Bob: I hope that you've had enough to drink. It's going to take courage.

Lempipaita

Tekisi mieli käyttää tätä ja paria muuta kirpparilta löytynyttä perusneuletta joka päivä. Tai no miten niin tekisi mieli, niinhän mä käytänkin. Musta on tulossa laiska pukeutuja, apua!

Lempiesine

On mulla tiätty muitakin lempiesineitä mutta tämä on yksi niistä. Tykkään esineistä mitkä muistuttavat matkustamisesta.

+
Lempibiisi just nyt
Ehkä tää kun olen kuunnellut varmaan sata kertaa parin viikon aikana

missä välissä saavuin tänne
minne jäivät päivät
joista myöhemmin löydän merkityksiä?

Glögiä kynttilänvalossa ja johan tuntuu ilta heti paremmalta. Olen hukannut päiviä, joitakin löytänyt mutta harmittavan monia hukannut. Marraskuu väsyttää, väsyttää niin kovasti. Eräänä päivänä mietin, kuinka ihanaa olisi vaan nukkua vuorokausi putkeen. Vähintään.

Olen halunnut kertoa täällä monista asioista, Helsinginreissusta, säkenöivistä päivistä, tavallisista päivistä, kauniista valosta, joka sai eräänä päivänä rumatkin talot näyttämään satumaisilta. Siitä, että sain uuden asunnon (ja tein sinne kivoja löytöjä kirpparilta) ja liityin yliopiston runopiiriin. En vain ole jaksanut.

En kuitenkaan taida olla ainoa, kenet marraskuun pimeys on yllättänyt ja väsyttänyt, mikä lohduttaa vähän. Ja onhan joulukuu iloineen (muutto!!) jo ihan nurkan takana. Masentaa vaan jotenkin se, kuinka sitä tuhlaa mahdollisesti vaikka kuinka hienoja päiviä kun ei muu jaksa kiinnostaa kuin kotona peiton alla hengailu. Kai se on vain hyväksyttävä itselleen ajoittain (ja voihan siitä kotonakin vietetystä ajasta tehdä vielä vähän mielekkäämpää, nimim. se glögi ja ne kynttilät).

Linnassa

Eilen kävin Turun linnassa seikkailemassa. En valittavasti löytänyt salakäytäviä tai nähnyt kummituksia, mutta muuten oli kyllä kivaa. Vieläkin odottelen sitä päivää kun pääsen vierailemaan linnassa jossain ulkomailla, esimerkiksi Skotlannissa. Linnat on ihania.

kun sinäkin sanot ettet kaipaa enää

Ensilumi tuli ja hetken tuntui vähän joululta. Mieli puhdistui ja kengät kastuivat. Nyt se jo sulaa pois. Onneksi ehdin kuvata filmille kuinka vaahteranlehdet varisivat kauniisti lumipeitteen päälle, kuinka syksy ja talvi liittyivät yhteen.

Matkustin viikonlopuksi kotiin kissoja rutistelemaan. Kaikki siellä oli kuten aina, paikallaan. Vein kaverin synttäreille äidin tekemää pullaa ja mummon tekemää kotiviiniä. Kuunneltiin Beatlesia vinyyliltä ja pelattiin pullonpyöritystä.

Nyt taas Turussa, kivaa arkea ja tylsää arkea. Näen jatkuvasti hämmentäviä unia, ne kertovat päänsisäistä tarinaani. Yritän olla oikein ja tasapainossa, haikeus toisella olkapäälläni ja ilo toisella.

sairaan kaunis maailma

Tänään kävelin ajatuksiini ja suureen kaulahuiviin hautautuneena kaupungilla, olin juuri selviytynyt läpi ensimmäisestä tentistä ja bussi oli meinannut ajaa päälleni (siis oikeesti, vaikka olin suojatiellä!). Kävelin sillalle, katsoin Aurajokea ja en voinut olla hymyilemättä. En käsitä miten yksi joki voi tehdä minut kerta toisensa jälkeen niin iloiseksi, mutta se vaan tekee. Ja ne keltaiset lehdet puissa. Ja rannassa kävelevä vanha pariskunta. Yhtäkkiä maailma tuntui kevyeltä ja jotenkin uudelta. Tiedättekö kun näkee jotain oikein kaunista ja yhtäkkiä tuntuu kuin näkisi maailman ihan uusin silmin? Kai se on aika usein vaan sitä, että ihan oikeasti katsoo ympärilleen eikä vaan tuijota niitä kengänkärkiään. Sitä tajuaa, että olen tässä. Olen tässä ja hengitän.

you touch me once again and somehow it stings

Kai on ihan okei aloittaa päivä muffinssilla, kun on sentään lauantai ja muffinssi on itse leivottu?


Tiedättekö, kun näkee niin ihanaa unta, ettei tahdo millään hyväksyä heräämistä vaan yrittää nukahtaa uudestaan ja uudestaan? Näin sellaista unta viime yönä. Päivä on lähtenyt käyntiin vähän pöllähtäen, tai oikeastaan tuntuu ettei se ole käynnistynyt ollenkaan. Sitä se liian pitkään nukkuminen aiheuttaa, mutta kun nukutti ja silmät kiinni olin vihreässä paikassa jossa valo oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Silmät avattuani odotti yöpöydällä tenttikirja lukemista ja lattialla vaateröykkiö kaappiin viikkaamista (=tunkemista).

Eilen taisin innostua leipomaan pitkälti tenttiin lukemisen välttelemiseksi, mutta nyt alkaa olla tekosyyt vähissä, eli kai se on pakko tarttua kirjaan ihan tosissaan. Illalla palkitsen itseni menemällä eräälle keikalle, jos saan siihen mennessä luettua tarpeeksi.

Kaunista lauantaita! Aika harmaalta se tosin täällä näyttää, mutta on kai kauneus välillä jotain muutakin kuin auringonpaistetta.

Onneksi kaikki on hyvin

Varoitus: Seuraavaksi luvassa hävettävän huonoja kännykkäkuvia.



Syksy on edelleen erittäin jees (ja kuvassa pilkistävä farkkuhame, jonka ostin maaliskuussa Saksasta ja jota olen käyttäny niin paljon että se varmaan kuluu kohta puhki).



Aurajoki on edelleen erittäin jees.



Magenta Skycode on edelleen (ja aina ja ikuisesti) erittäin jees.



Kauppahallista ostetut kinuskimunkit jokirannassa syötyinä ovat erittäin jees.



Baarien vessataide on välillä erittäin jees.

hyvää torstaita!

Helou maailma! Mulla on tänään ollut tosi hyvä fiilis heti heräämisestä asti. Heräsin kerrankin ajoissa ilman herätyskelloa ja kouluakin on vasta iltapäivällä, joten tässä ehtii vielä vaikka mitä. Jee, tehdään tästä hyvä torstai!

Onnen tunne on himmeä polku metsän läpi jossa kuljet yksin, ja surun muotoiset puut väistyvät kahta puolta

Eräänä yönä seikkailtiin Aurajoen rannassa. Rakastan kaupunkeja öisin, se seisahtunut tunnelma on suorastaan epätodellinen, ja rakastan erityisesti Turkua öisin, se on niin kaunis. Vaikka ainahan se on, ei pelkästään öisin. Kauheaa hehkutusta taas, mutta kun tää kaupunki vaan on niin kiva niin kiva niin kiva.

Ja kuvat otti muuten jälleen Anni! On se vaan niin hyvä kuvaamaan, kateeksi käy!

ps otsikko on Eeva-Liisa Manneria, jonka runoihin olen aikas ihastunut!

Onnellinen sunnuntai

Tänään oli vihdoin sellainen täydellinen, kirpeä syyssää. Ihanaa. Vielä pari päivää sitten täällä kadut suurinpiirtein tulvivat jatkuvan vesisateen vuoksi.



Oltiin Kirjakahvilassa ja päätettiin pelata Dominoa. Ei kuitenkaan muistettu sääntöjä hehe...



...joten vaihdettiin tuttuun ja turvalliseen Kimbleen!



Savupiiput taivasta vasten näyttivät kivoilta.



Lehdet asfalttia vasten näyttivät kivoilta.



Kävin kävelyllä ja löysin sattumalta kotini läheltä kivan metsän. Olin niin innoissani, koska kaupungissa kaipaan usein luontoon ja nyt tiedän minne mennä jatkossa kävelemään. Kuuluivat tuonne kyllä autojen äänet, mutta on feikkimetsäkin parempi kuin ei metsää ollenkaan. Tuli hyvä olo siellä hetken samoillessa. Näin myös isän ja pojan veistelemässä puunoksia ja sittenkös vasta hymyilyttikin.

Päivän päätteeksi kävin vielä leffassa (tai oikeastaan se oli kyllä jo toinen kerta tänään, koska myös Kirjakahvilassa oli elokuvanäytös).

Aikas täydellisen leppoisaa sunnuntaita vieteltiin siis täällä suunnalla. Toivottavasti teilläkin oli mukava päivä!