Uusi vuosi vaihtui hilpeissä tunnelmissa. Oli ihanaa viettää pitkästä aikaa kunnolla aikaa vanhojen ja rakkaiden ystävieni kanssa. Ammuttiin surkeita raketteja (tai minä katsoin kun kaveri ampui), leikittiin tähtisädetikuilla (tai minä leikin, olen ilmeisesti ainoa sädetikkufanaatikko), tanssittiin ja naurettiin vatsamme kipeiksi.
Mietin, että pitäisikö tässä nyt sanoa jotain syvällistä menneestä vuodesta ja toivoa jotain tulevalta. En taida tehdä mitään kummempia toiveita tai lupauksia ensi vuoden suhteen (tulkoot sellaisena kuin on tullakseen, toivottavasti kuitenkin onnellisena ja yllätyksellisenä), mutta menneestä vuodesta haluan sanoa jotain. Olen aina arvostanut ystävyyttä suuresti, mutta jotenkin tuntuu että tämän vuoden aikana sen merkitys on entisestään korostunut elämässäni: en olisi päässyt yli kivikoistani ilman parhaan ystäväni tukea enkä olisi jaksanut tylsää talvea ilman ystävieni kanssa vietettyjä hetkiä. Enkä varmasti olisi tällä hetkellä näin onnellinen jos en olisi päättänyt mennä opiskelemaan ja saanut koulustani niin montaa ihanaa ystävää. Mennyt syksy on ollut hyvin erityislaatuinen ja hieno, ja olen ikuisesti kiitollinen itselleni valinnastani lähteä tähän kouluun. Olen saanut elämääni niin monta upeaa ihmistä lisää etten enää pysty kuvittelemaankaan elämää ilman heitä.
Kaunein rakkaussuhde maailmassa on ystävyys, lausuin eilen kuoharipäissäni ja tottahan se on. Ei ole parempaa kuin aito ja syvä ystävyys. Sellainen, joka syntyy ajan kanssa, muovautuu yhdessä koettujen hyvien ja huonojen hetkien mukaan ja kestää pahimmatkin myrskyt. Vuosi 2011 oli siis minulle ystävyydenvuosi, kippis sille ja nokka kohti uutta, jännittävää vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti