Life is what happens to you while you're busy making other plans

sydän, sydän - ducato

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun... Paljon pitäisi lukea ja paljon pitäisi kirjoittaa; esseetä, runoja, lopputyösuunnitelmaa. Minä elän hurrikaanin lailla, paperit ovat hukassa, deadlinet unohtuvat (koska en vain osaa käyttää kalenteria vaikka omistan niitä kaksi kappaletta), maailma tuntuu raskaalta viitalta niskassa, juoksen päämäärättömästi ja kaadun yöllä väsyneenä sänkyyni vain todetakseni etten taaskaan saa unta.

Tutun kaamosahdistuksen kourissa tässä siis taas sätkitään, mutta kaipa se tästä. Lopputyö onneksi tuntuu ainakin tällä hetkellä enemmän hyvällä tavalla haastavalta kuin ahdistavalta (aion muuten kirjoittaa runoja, voisin niitä sitten täälläkin ehkä jossain vaiheessa vilautella), mansikanmakuiset strepsilsit tekevät jälleen iskeneestä flunssasta siedettävämmän ja tulevaisuus näyttää, jos ei nyt sentään kirkkaalta, niin ainakin vähän selkeämmältä. Olen tajunnut, että kyllä nämä kirjoittamisenopinnot ovat minun ääriviivojani vahvistaneet. Tuntuu tavallaan, että olen saanut luvan haaveilleni. Voin sanoa ne ääneen. Voin tavoitella niitä. Ja se tärkein: voin saavuttaa ne.