keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

ikävä muutti muotoaan, kai yhtäkkiä näin kaiken selvemmin

























Tänään on hymyilyttänyt (vaikkei se kuvassa näykään). Kävellessäni ulkona tuli tunne, että kaikki on vain niin ihanaa ettei voi olla kuin iloinen; kävelysillalle istutetut narsissit, lätäköitä kollektiivisesti väistelleet ihmiset ja se tosiasia, että talvitakissa tuli liian kuuma! Kun on kevät ja kevät kutsuu sua, lalalaa.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

elämä on juhla

Vietin pidennettyä viikonloppua Himoksella luokkakavereideni kanssa. Loma sisälsi lautapelejä, yhteislauluja ja mahdottoman paljon nauramista ja sohvalla makoilua, eli oli ihan parasta. Minulla oli myös synttärit eilen. Syötiin kakkua ja olin onnellinen.


(iloa on kaverin tekemä kampaus, jota ei raaski purkaa vaikka se alkaakin kahden nukutun yön jälkeen näyttää jo melko räjähtäneeltä)

Turkuun ei ollut hartaista toiveistani huolimatta tullut kevättä sillä aikaa kun olin poissa. Koti tuntuu normaaliakin hiljaisemmalta kun on höpötellyt ihmisten kanssa monta päivää putkeen. Mutta kaikki on hyvin ja hiljaisuuteenkin tottuu taas. Pari muistisääntöä 22-vuotiaalle minulle: muista olla kiitollinen. Muista olla valittamatta turhasta. Muista, että kaikki on yleensä oikeasti tosi hyvin.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

tahtoisin näyttää kaupungin kallioilta ja antaa sulle uuden muiston























Valot ja varjot ovat taas tänään ihastuttaneet minua aivan erityisesti. Aurajokea peittävän jään pintaan heijastuneet puiden varjot, kotini seinän vaihtuvat kuviot. Ulkona piti siristellä silmiä ja lumihanki säkenöi.
Yliopistossa opin elokuvatuotannosta ja minua kihelmöi sillä tavalla, että tässä sitä nyt ollaan. Tässä missä kuuluukin.
Kävin kirjastossa palauttamassa kirjoja jotta kirjapino pienenisi, mutta kuinkas sitten kävikään, lähdin kotiin uudet kirjat laukussa. Kirjastossa iskee hulluus, haluaisi lukea kaikki maailman kaunisnimiset kirjat hetipaikallanyt. Sieltä on myös joskus kovin vaikea poistua, se seesteinen ilmapiiri kietoo sisäänsä ja voisin haahuilla siellä ikuisuuden ja tarkkailla toisia haahuilijoita.
Olen mietiskellyt paljon kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, miten yksinäisyys korostuu kerrostaloissa. Kun asutaan vierekkäin ja alekkain ja päällekkäin ja kuullaan kun naapuri yskäisee, mutta sitten käytävällä ei edes katsota silmiin. Säikytään, vaan miksei hymyiltäisi ennemmin?

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

silloin hiljaisuus oli toisenlaista, tiheää ja lempeää

Vanhemmat kävivät kylässä, toivat kukkia, vasaran ja nauloja. Ripustin seinälle vaarin kirjoittaman runon ja valokuvan jossa hymyilen Lontoossa. Kahvia läikähti pöydälle, minussa läikähti talviunilta heräävä valokide. Kukat ansaitsevat onnellisen kodin. Tuntuu odottavaiselta, en tiedä miksi. Mutta ainahan on jotain odotettavaa, vaikka sitten vain huominen.

Tämän kaiken kirjoitan siksi, etten unohtaisi, että tänä sunnuntaina olin erityisen iloinen ilman erityistä syytä. Sitä unohtaa niin paljon, varsinkin tällaisia pieniä päiviä.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

niin yksinäisiä me olemme, niin avaria huoneita, niin kaikuvia







Minulla on tänään vapaapäivä. Heräsin pitkästä aikaa ilman herätyskelloa ja havaitsin, että eilen tekaisemani kiharat olivat salaperäisesti hävinneet hiuksistani yön aikana. Lakkasin kynnet sävyllä nimeltä Odotan sinua. Sähelsin ruoanlaitossa tavallista enemmän (siis sellaista typerää oho väärä levy päällä, oho unohdin laittaa veden kiehumaan, oho oho), mutta eipä haittaa kun ei ole kiire mihinkään. Sää on tänään ollut varsin mielenkiintoinen, ensin kirkas taivas, sitten puolen tunnin lumimyräkkä, sitten auringonpaistetta. Toivoin, että ulkona olisi lämmin, mutta kylmä siellä on. Yritin ottaa taivaasta kuvan, mutta eihän se koskaan kamerassa näytä niin hienolta.

Olen soittanut musiikkia kovalla, lukenut kirjaa ja harkinnut tiskaamista. Kuunnellut askelia rappukäytävästä, nopeita ja hitaita. Ovikelloni ei ole soinut eikä puhelin. Tajusin juuri, etten ole puhunut tänään sanaakaan, hassua. Myöhemmin illalla menen Minä ja Ville Ahosen keikalle. Elämä on aika mukavaa.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

haaveilen, siis olen


haaveilen
saippuakuplien puhaltelusta omalla parvekkeella jonkun kivan kanssa, pyörällä ajalemisesta kuivilla teillä, kevään ensimmäisestä piknikistä, reppumatkailusta, rautatieasemista, Islannista, Japanista, Englannista, vuoristokylistä, hitaista mutta täysistä päivistä, kellumisesta, jäätelöstä, rohkeudesta, telttailusta, soutelusta, kukkaseppeleistä, kivoista kesätöistä, festareista, metsässä samoilusta, märistä jalanjäljistä laiturilla, yllättävistä kohtaamisista, mummolasta, majasta, pajunkissoista, sateessa tanssimisesta, mahanpohjatunteista, heinäpellossa kahlaamisesta, sisäisestä rauhasta, lapsekkaasta ilosta, sellaisista hetkistä, jotka ovat niin kauniita ettei niitä voi unohtaa.