sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

jos onnellisuus olisi ääntä, se solisisi



Tänään on ollut hieno päivä, esimerkiksi siksi, että hengailin ensimmäistä kertaa parvekkeellani! Lueskelin tenttiin, join appelsiinimehua, katselin uusia orvokkejani ja hymyilin itsekseni. Kävi vieraita, ja kun lähtivät, vilkutin parvekkeelta. Itketti jostain syystä tai syyttä vähän, mutta hetken päästä nauratti taas.

Tuli sitä viikonloppuna jokirannassakin hetki istuttua ekaa kertaa tänä keväänä. En ollut ainoa, ihmiset ovat heränneet talviuniltaan ja kömpivät kohti lämmittävää auringonvaloa. Lokit huusivat ja joenvarsi täyttyi erilaisista kojuista, siellä vietettiin silakkamarkkinoita. Kävimme kaverin kanssa ostoksilla yhdessä kojuista, mutta siellä ei suinkaan myyty kalaa vaan metrilakua. Olin pukeutunut farkkutakkiin, enkä palellut.

Muita (ehkä) mainitsemisen arvoisia ajatelmia: kirpparilla ei voi koskaan käydä liian usein, ikinä ei tule kieltäytyä mahdollisuudesta mennä keikalle, perhe on paras, on maailman ihaninta että ihmiset ovat niin erilaisia ja on mahdollista tuntea niin monen monta ihmistä joista jokainen kantaa sisällään ihan omanlaistaan pientä maailmaa, hyviä asioita tapahtuu koko ajan kun vain lähtee ulos ja on avoin ja pitää silmät auki ja sanoo kyllä useammin kuin ei. Ja pyöräily on parasta aina mutta ehkä erityisesti öisin (ei autoja melkein missään ja seesteinen tunnelma ja pimeyden ympäröivät valot vilkuttavat sinulle).

Solisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti