torstai 27. kesäkuuta 2013

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

juhannus saaristossa


Juhannusaaton aamuna pohdittiin Annin kanssa, että mitähän sitä puuhailisi. Kaupunkijuhannus ei erityisemmin houkutellut, joten päätettiin sitten ottaa pyörät alle ja polkaistiin saaristoon, Paraisille. Sieltä löytyi pieni, hassu ja rauhallinen leirintäalue meren rannalta, ja sinne me jäätiin. Kuljeskeltiin ja juteltiin, istuttiin kalliolla ja katseltiin kokkoa niin kauan että se sammui. Keräsin seitsemän kukkaa tyynyn alle, tietenkin, kuten joka vuosi. Yöllä heräilin, sade ropisi teltan kattoon. Lauantaina makoiltiin pieni ikuisuus laiturilla kuuntelemassa laineiden liplatusta ja kaislojen kohinaa. Anni teki mulle kukkaseppeleen. Poltin naamani. Kotimatkalla lauleskeltiin, löydettiin autiotalo ja riemuittiin turkulaisuudesta. Kesäfiilis senkun kasvaa, tämmöistä kaiken juuri pitääkin olla.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

minun pieni päiväni

Aamulla heräsin yhdeksältä jostain lähiasunnosta kantautuvaan remonttimeteliin. Harmitti hiukan, koska olin vapaapäivän kunniaksi ja univelkojen vuoksi ajatellut nukkua vähän pidempään, mutta no, olipahan ainakin enempi aikaa puuhailla kaikkea kun heräsi ajoissa.

Tein aamupalaa ja linnoittauduin takaisin peiton alle katsomaan kaverilta edellispäivänä lainaamaani elokuvaa Garden State (oli muuten tosi ihana!).

Leffan katselun jälkeen huomasin ihmeekseni, että eteisen matolle oli ilmestynyt postikortti reilaamassa olevalta kaveriltani. En ollut yhtään kuullut postiluukun käyvän. Ilahduin niin, että saatoin hieman hyppelehtiä ympäri asuntoa.

Meikkiä naamaan! Samalla kuuntelin Spotifysta Studio Killersin uutta levyä ja otin itsestani typeriä peilikuvia.

Ruokaaa ennen kaupungille lähtöä. Söin jälleen kerran tämmöstä couscousmössöä mitä tunnun tekevän about koko ajan.

Tämän näköisenä mää sitten lähdin ihmisten ilmoille. Jalkaan halusin laittaa pinkit tennarit, koska ne on mun sellaiset hyvänmielen kengät ja oli varsin hyvä mieli.

Pyöräilin kaupungille jokirantaa pitkin. Lokit huusivat, aurinko paistoi, tuuli tuiversi hiuksissa ja oli kaikin puolin oikein kliseisen mukavaa.

First stop, kirppari! Löysin sieltä ainoastaan Inka Nousiaisen kirjan Arvaa ketä ajattelen, mutta se oli oikein hyvä löytö, oli jo aikakin saada se omaan hyllyyn. Kyseinen kirja oli mulle aikoinaan hirveän tärkeä, se tavallaan toimi sellaisena herätyksenä, jonka avulla tajusin millaiseen suuntaan haluaisin omaa kirjoittamistani kehittää.

Seuraavaksi kävin Citymarketissa ostamassa makuupussin, koska hukkasin edellisen viime vuonna Latviassa ja tarvitsin uuden tulevia telttailumeininkejä varten. Oranssi väritys saattoi vaikuttaa pussin valintaan heh. Tajusin myös, että kai se makuualustakin olisi ihan hyvä olla, joten ostin sellaisenkin. Oli tarkoitus ostaa myös hiusväri, mutta kävi sama juttu kuin pari päivää sitten Anttilassa: mun väri oli loppu. What is this, onko kaikki yhtäkkiä päättänyt värjätä oranssin kesätukan?! :D

Ei huvittanut vielä mennä kotiin, joten jäin hetkeksi puistoon lukemaan sitä Nousiaisen kirjaa.

Jossain vaiheessa polkaisin kotiin, mutta en ehtinyt olla siellä kauaa kun jo lähdinkin kaverin kanssa jokirantaan istuskelemaan. Oli lämmintä ja seesteistä.

Sitten palasin kotiin, tein smoothieta ja kirjoitin kirjeen ulkomaalaiselle ystävälleni. Äsken kävin heittämässä sen postiin ja koska taidan näillä näkymin hengailla kotona loppuillan, voisin nyt lopetella tämän kilometrin pituisen postauksen. Tykkääkö kukaan tällaisista päivä kuvina -tyyppisistä jutuista? Ainakin tätä oli hauska tehdä. Toivottavasti teilläkin oli kiva keskiviikko!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

biljoona miljoona vuotta oon onnellinen




Olipas taas eloisa, iloisa viikonloppu. Perjantaina sateen jälkeinen kuulas sää, lautapeli-ilta ja naama punaisena nauramista. Lauantaina sai jakaa piirakan moneen palaan, yöllä yritettiin kiivetä katolle ja seikkailtiin kellarissa. Eilen iltapäivään asti peiton alla makoilua ja elämänjälkien siivoilua, illalla pyörälenkki joen vartta pitkin ja maailman valoisin olo (semmoinen, kun uskoo tämän hetken ikuisuuteen, mutta odottaa myös uteliaana tulevien hetkien täydellistä arvaamattomuutta). Menevii ja tulevii, kuka niitä murehtii, meripihkahuoneessamme beibi ollaan ikuisii, kanssas sun beibi oon onnellinen.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

kaipuu tuntemattomille kaduille









Yhtenä iltana laahustin ympäriinsä lähikortteleissani ja katselin kun aurinko meni nukkumaan. Jostain kantautui rumpumusiikkia, ilma oli lämmintä ja painavaa, ja tuli hetkeksi sellainen olo, kuin olisi jossain ulkomailla, ulkopuolisena seuraamassa vierestä muiden elämää. Ehkä pienessä ranskalaisessa kalastajakaupungissa, sellaisessa jossa joitakin vuosia sitten olin seikkailemassa. Sitten ravistin sen olon pois ja olin täällä taas, mutta hento kaipuu jonnekin jäi. Syksyllä johonkin on päästävä, vielä en kuitenkaan tiedä minne, haaveilen vaan. Tulevia reissuja odotellessa onkin hyvä huomata, että omassa kotikaupungissakin tuntuu seikkailuja riittävän vaikka kuinka. Joka päivä voi eksyä ja löytää jotain uutta. Ei sitä varten tarvitse aina lähteä meren toiselle puolelle.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

fiilistellen


Mikäs se siellä? No ensimmäinen mansikka omassa mansikka-amppelissa! Miten voikin tulla näin iloiseksi yhdestä mansikasta (helposti).


Kodin kesävaatteet elikkäs uudet verhot, jee!


Hiano pilvi (joo, tän blogin nimen voisi varmaan kohta vaihtaa joksikin pilvibongarin päiväkirjaksi... mutku tykkään niistä niin!).


Smoothiee, oi smoothiee! Ostin tehosekoittimen ja nyt tekisi mieli tehosekoittaa kaikki. Surrurrur. Runokirjan nappasin kotitalon käytävälle ilmestyneestä "saa ottaa" -pinosta. Ilahdutti.


Räsymatot on kivoi.


Couscous on hyvvee.

Eipä sitten muuta. Paitsi tää. Nyt ulos, ilta-aurinko odottaa mutta ei ikuisesti!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

sunnuntaiseikkailuja







Sanonpahan vaan, että Ruissalo on paratiisi. Ihan kuin olisi maalla, paitsi että on Turussa. Kyllä entistä maalaistyttöä hymyilyttää.