Ihminen voi astua tuntemattomalle maalle. Maa ottaa hänet vastaan. Hän on vieras niin kuin on vieras itselleenkin, niin kuin kantaa itsessään sitä vaiteliasta outoa, jolle ei ole nimeä.

runot: Miia Toivio
ulkokuvat: illalta, jona kaupunki kimmelsi
kukat: tuoksuvat lapsuudelta