Yhtenä iltana laahustin ympäriinsä lähikortteleissani ja katselin kun aurinko meni nukkumaan. Jostain kantautui rumpumusiikkia, ilma oli lämmintä ja painavaa, ja tuli hetkeksi sellainen olo, kuin olisi jossain ulkomailla, ulkopuolisena seuraamassa vierestä muiden elämää. Ehkä pienessä ranskalaisessa kalastajakaupungissa, sellaisessa jossa joitakin vuosia sitten olin seikkailemassa. Sitten ravistin sen olon pois ja olin täällä taas, mutta hento kaipuu jonnekin jäi. Syksyllä johonkin on päästävä, vielä en kuitenkaan tiedä minne, haaveilen vaan. Tulevia reissuja odotellessa onkin hyvä huomata, että omassa kotikaupungissakin tuntuu seikkailuja riittävän vaikka kuinka. Joka päivä voi eksyä ja löytää jotain uutta. Ei sitä varten tarvitse aina lähteä meren toiselle puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti