keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

rakas helsinki


Töistä oli muutama päivä vapaata ja minä karkasin Helsinkiin. Miniloma pääkaupungin ilmaa hengitellen teki hyvää. Välillä en meinaa muistaa, että jos on tunkkainen olo, kannattaa hetkeksi lähteä pois. Usein turhuudet valahtavat alas hartioilta matkan varrella.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

saaristossa taas



Ajeltiin tänään saaristoon. Tanssin pellolla ja annoin merituulen riepottaa, työntää sijoilleen. Pidän kaikista tuulista, mutta kyllä merituulessa on jotain erityistä. Se on niin vahva ja puhdistava.
Pieni varsa nukkui laitumella, silitin onnellisen näköistä koiraa ravintolassa. Vilkutin avonaisesta auton ikkunasta vastaantulijalle, joka ei huomannut. Paljonkohan meiltä jää elämässä kaikkea kivaa huomaamatta? Kotimatkalla tuli sade, joka taltutti palasen kuumuutta. Harmi että se loppui jo, on vieläkin ihan sadeolo. Tule takaisin, lupaan tanssia kanssasi.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

niin kauan kuin ikuisuutta riittää


Varjossa nukkuvan unia kuului erään tänään museossa näkemäni taideteoksen nimi. Jotenkin tuli semmoinen olo, että sitä tässä on elämä vähän ollut, unohtumista varjoon nukkumaan. Joskin myös aurinkoon on tullut nukahdettua ihan konkreettisesti, jonka seuraukseni vietin hurjan hauskan Ilosaarirock-viikonlopun naama palaneena. Olen eksynyt kesään, ollut vuoroin iloinen, vuoroin uupunut. Yhtenä päivänä yllätin itseni miettimästä jo koulua. Eilen hihhuloitiin Ilmiössä, ja yöllä kotiin kävellessä huomattiin, etteivät yöt ole enää niin kovin valoisia. Ei se oikeastaan edes masenna ihan tolkuttomasti. Jos vaan saan uuden villapaidan niin sitten saa syksy tulla. Mutta ei nyt ihan vielä kuitenkaan, olisi tässä vielä kesäpuuhia puuhailtavana.

Kuvat otti Anni eräällä pyöräilyreissulla jo monta viikkoa sitten. Itse en ole viime aikoina juuri kuvaillut, paitsi filmille. Niitä kuvia näytän sitten joskus kun ovat teetetty.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Lapsuus meni menojaan eikä jättänyt muita jälkiä kuin joitakin auringon haalistamia kaipuun pistoja


Äiti kysyi, miltä maaseutu minusta nykyään tuntuu. "Hiljaiselta", vastasin.