tiistai 26. marraskuuta 2013

Vík

Me yövyttiin kaksi yötä pienessä Víkin kylässä. Se oli tosiaankin hyvin pieni ja hyvin hiljainen paikka, mutta sijainniltaan upeasti vuorien katveessa. Kumpikin siellä viettämämme ilta jäi kyllä hyvin mieleen: ensimmäisenä lähdettiin pitkän ajomatkan jälkeen kävellen etsimään ravintolaa, mutta ei löydetty mitään. Lopulta mentiin ruokakauppaan, joka sekin oli juuri sulkeutumassa, ja ostettiin pakastepizzaa. Lähdettiin taivaltamaan takaisin hostellille tuulessa ja sateessa, matkalla Annin ruokakassi hajosi maahan ja mä etsin kännykänvalon avulla pipoani, jonka tuuli lennätti pois päästäni. Kun päästiin litimärkinä hostellille, huomattiin, ettei siellä ole uunia. Aina ei mene putkeen... :D Toka ilta taas oli toisella tavalla mieleenpainuva. Oltiin jo nukkumassa, kun huonekaveri tuli herättämään, koska taivaalla loistivat revontulet. Takki päälle vaan ja ulos, jonne koko hostellin väki kokoontui ihastelemaan taivasta. Ei varmaan tarvitsisi edes erikseen sanoa, että oli hieno hetki. Oli vaikea saada nukuttua tuon jälkeen, kun olin niin innoissani ja onnellinen.

Söpö pikku hostellimme. Paikka oli hirmu idyllinen ja kotoisa, ihan kuin olisi ollut jonkun omakotitalossa yötä, ja kun vielä huonetoverimmekin olivat mukavia tyyppejä, niin tuolla oli kyllä tosi kiva olla.

Viimeisenä aamuna ennen Reykjavíkiin lähtöä mentiin käymään Víkin mustalla hiekkarannalla. Aurinko nousi, meri metelöi ja kaikki oli jotenkin hyvin harmonista. Anni huomautti, ettei olla vielä kosketettu vuorta, joten juostiin vuoren juurelle ja maattiin siinä maassa tovi. Olisin voinut olla tuolla ikuisuuden. Aika äärimmäisten haikeuden tunteiden kanssa tuli kamppailtua, kun piti hypätä autoon ja lähteä pois.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Hamingja

Lisää tunnelmia Islannista, ajomatkojen varrelta jälleen.


Kuvat minusta: Anni

maanantai 18. marraskuuta 2013

Heima

Hei vaan, täällä sitä taas ollaan Suomessa ja marraskuisen arjen kurimuksessa. Vaan eipä siitä sen enempää, palatkaamme sen sijaan Islantiin, jossa oli ihan mahtavaa. Islantiin matkustaminen on tosiaan aina ollut suuri unelmani, ja odotukseni kyllä täyttyivät ja enemmänkin. Viikko tuntui pitkältä, ja sen aikana ehdittiin nähdä ja kokea vaikka mitä. Suurimman vaikutuksen siellä tekivät maisemat, mutta tuntuu ihan mahdottomalta yrittää kuvailla niitä. Kai ne vain pitää nähdä itse. Se kontrasti puuttoman, tyhjän ja avaran maaperän, ja massiivisten vuorten välillä on vaikuttava. Luonto on niin hieno, hienompi kuin mikään ihmisen rakentama voi ikinä olla.

Reykjavikissä oleskelun lisäksi me siis vuokrattiin auto kolmeksi päiväksi ja ajeltiin Etelä-Islannista. Ajellessa tuli huomattua, että sään vaihtelu oli siellä ihan ihmeellistä. Ensin saattoi tuiskuttaa kunnolla lunta, ja sitten muutaman kilometrin päästä olikin aivan kirkas taivas eikä lumesta tietoakaan. Niin ja helkkari kun siellä tuuli hyytävästi, ei taida semmosta tuulta Suomessa ollakaan. Palelemisesta huolimatta hypittiin tietenkin ulkona vähän väliä, ja ajomatkat kestivätkin meillä aikas kauan koska pysähdeltiin niin paljon, mutta sehän siinä oman auton vuokraamisessa just olikin ideana; vapaus tehdä mitä huvittaa.

Tässä olisi nyt kasa kuvia sieltä automatkojen varrelta. Ne kuvat joissa esiinnyn itse onpi siis ottanut Anni.

Kaupungin ulkopuolelle päästyä ei liikennettä liiemmin ollut, eikä kyllä juuri asutustakaan. Ihan rauhassa saatiin siis olla keskellä ei mitään. Tyhjillä teillä huristelu niissä pakahduttavissa maisemissa osoittautuikin reissun kivoimmiksi jutuiksi.

Tämä oli ensimmäinen vesiputous joka nähtiin. Sen taakse pystyi kävelemään, sieltä takaa on siis tämä kuvakin otettu. Tuo oli jotenkin tosi pysäyttävä hetki. Siinä pällistellessä ja sitä jylinää kuunnellessa todella tajusi, miksi me ollaan Islantiin tultu.

Skógafoss-vesiputous. Tuonne ylös kiipeäminen oli aika hapottava kokemus, mutta hienot oli maisemat, kuten näette myös alla olevasta kuvasta.

Tähän onnelliseen virneeseeni lienee hyvä lopettaa tällä kertaa. To be continued!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

täältä tullaan islanti

Kohta kohta kohta kohta kohta.

Huominen enää koulua, sitten matkaan Helsinkiin, ja tiistaina hirmu aikaiseen aamulla lähtee lentsikka kohti Osloa, josta matka jatkuu koneen vaihdon jälkeen Reykjavikiin. Huh, alkaa vähitellen jännittää!

Mulla on muuten myös Instagram nykyään. Sitä tulee luonnollisesti päiviteltyä useammin kuin blogia, ja reissustakin laittanen ihan reaaliaikaisesti jotain. Saapi siis seurata jos huvittaa!

Nyt tuo puoliksi pakattu matkalaukku mulkoilee mua sen verran syyllistävästi tuossa lattialla, että paras palata sen kimppuun. Heippa hei, palaillaan sitten joskus kun olen kotiutunut seikkailuistani!