tiistai 1. huhtikuuta 2014

olen valoisa valoisa niin


Olin tuossa muutaman päivän mökillä. Kirjaimellisesti olin, stressaamatta mistään mitä pitäisi tehdä.

Siellä oli niin paljon kaikkea niin ihanaa. Meren pauhu. Metsän rauha. Niin ahdas tähtitaivas, ettei sellaista koskaan kaupungissa näe. Uiminen meren jääkylmyydessä. Unet. Päiväunet. Auringonlaskut. Auringonnousut. Hitaat aamut. Oikeastaan kaikki oli hidasta, ajatonta, tai ainakin aika tuntui venyvän ja kulkevan omia reittejään. Ja siitähän minä pidän (jos saisin päättää, olisi kiire ja suorittaminen kokonaan vain muita varten).

Meillä oli hetken oma maailma. Toivottavasti palaamme sinne pian. Kaupunki on rakas, mutta samanlaista tyyneyttä en täältä löydä.